Professori Kauko Kouvalainen

Rakkaat sukulaiset ja Kauko-sedän läheisimmät

Otamme osaa suruunne ja suremme kanssanne täällä Kaukon synnyinseudulla hänen kuolemaansa. Yksi sukupolvi Kouvalaisten suvussa on siirtynyt ajasta iäisyyteen, kun suvun vanhin Kauko-setä nukkui pois. Kauko jätti suuren tyhjän paikan jälkeensä ja kaipaamme häntä kovasti. Meille Moilalan ja myös Näreharjun sisarussarjalle on jäänyt paljon lämpimiä, sydämellisiä muistoja Kauko-sedästä. Kauko-setä oli aina odotettu vieras Moilalassa ja muistan lapsuudestani aina sen iloisen tunnelman, kun Kauko poikkesi meillä käymään jollain ohikulkumatkallaan. Äiti valmisti juhlaruokaa ja paistoi aina rieskaa, koska hän tiesi Kaukon pitävän rieskasta ja saunominen kuului itsestäänselvästi asiaan illalla. Isä-Ilmari ja Kauko keskustelivat innokkaasti myöhään yöhön ja vaikka he olivat joskus eri mieltä asioista, he pystyivät käymään dialogia keskenään ja sopu säilyi, vaikka he olivat molemmat voimakastahtoisia. Molemmat arvostivat toistensa näkemyksiä ja erilaisia mielipiteitä. Isä saattoi vielä palvelukodissakin pyrkiä yöllä keskustelemaan äidin kanssa perustellen tälle, että yö on akateemisten keskustelujen aikaa. Kaukolla oli hyvä huumorintaju, mikä toi keskusteluihin leikkisän ilmapiirin. Muistan myös Maritan ja Kaukon yhteiset vierailut meillä, jotka olivat meille kesän kohokohta. Kauko ja Marita yöpyivät meillä usein yläkerran suuremmassa makuuhuoneessa. Mieleeni on jäänyt myös eräs kesäinen vierailu, jolloin serkut Minna ja Eero olitte mukana ja tutustuimme toisiimme vähän paremmin. Meillä on säilynyt valokuvia tästä vierailusta. Muistan saaneeni Minnalta tuliaiseksi Halldor Laxnessin Salka Valka -kirjan, jonka luin innokkaasti.

Valmistuttuani psykologiksi olin päättänyt pitää Kauko-setää esimerkkinä ja mallina siitä, miten muihin ihmisiin suhtaudutaan asiakastyössä ja muutoinkin elämässä. Kauko kohtasi kaikki ihmiset arvostavasti ja kunnioittaen ja osasi luoda heihin välittömän, lämpimän kontaktin. Sain tästä Kaukon ominaisuudesta palautetta Säisien sukukokouksessa eräältä Saalastin sukuun kuuluvalta Pohjanmaalta kotoisin olevalta rouvalta, joka oli käyttänyt lastaan Kaukon vastaanotolla. Häneen oli tehnyt vaikutuksen Kaukon tapa kohdata sekä lapsi että vanhempi lämpimästi ja aidosti. Olin ymmärtänyt Kaukon puheista, että hän sai tehdä elämänuransa kutsumustyössään, koska hän kertoi rukoilleensa pienenä poikana iltarukouksessa ”Tahtoo muuten lastenlääkäriksi”. Kauko oli suuntautunut paitsi tieteeseen myöskin taiteisiin, mistä kertovat hänen kirjoittamansa artikkelit Kalevalasta ja MLL:n julkaisu ”Lapset taiteessa”. Maritan ja Kaukon yhteinen kiinnostuksen kohde antiikkiesineisiin ja siniseen lasiin sekä tauluihin näkyy kauniisti teidän Turun kodissanne. Kauko keskusteli mielellään myös taiteesta ja kirjallisuudesta. Eräs muisto Kauko-sedästä liittyy siihen, kun hän yöpyi meillä ja kyyditsi minut aamulla lisalmen lukiolle, mitä koulua hän oli aikoinaan itsekin käynyt sen ollessa nimeltään lisalmen lyseo. Kauko kertoili matkalla omista kouluajoistaan ja muistoistaan. Hän oli sukumme ja kotikylämme ensimmäinen ylioppilas, eikä koskaan unohtanut juuriaan. Taisipa hän joskus sanoa, että eipä sitä olisi uskonut, mihin Moilalan poika elämässään päätyy. Muistan elävästi myös Kaukon 50-vuotisjuhlat yliopistolla ja kotona Kaukovainiolla. Juhlallisuudet muotokuvan paljastuksineen ja puheineen tekivät minuun opiskelijana suuren vaikutuksen. Muistan tavanneeni Kauko-sedän viimeisen kerran isän hautajaisissa. Tuolloin Kauko sanoi minulle, että kuolemaan liittyvässä surussa auttaa se, että pystyy hyväksymään tapahtuneen. Tuon tapaamisen jälkeen soittelin silloin tällöin Maritalle ja Kaukolle ja Kauko pystyi vielä muistisairaanakin kertomaan sukuun liittyviä tarinoita ja muistoja. Koin ne keskustelut tärkeinä ja antoisina.

Olemme täällä siskojen ja Näreharjun serkkujen kanssa muistelleet Kauko-setää ja kaikille meille jää hänestä hyvin valoisa ja lämmin muisto ja päällimmäisenä on syvä kiitollisuus Kaukon elämästä. Kauko sai elää pitkän ja sisältörikkaan elämän ja eli hyvän elämän. Täällä surevat kanssamme myös muut sukulaiset. Kaukon Kyllikki-serkku (Pääskymäen Kyllikki Säisä, s. 1930, k. huhtikuussa 2022. Ylläpidon huom.) oli kertonut serkulleni Päiville (Kajanus, o.s. Säisä) ajatelleensa lapsuudenystäväänsä Kaukoa joka ilta ja rukoilleensa hänen puolestaan myös Kaukon muistisairauden aikana.

Olette kaikki ajatuksissamme ja toivotamme Teille kaikille hyvää vointia ja jaksamista surussanne.

Aino perheineen

Kaija perheineen

Terttu perheineen