Säisän suvun historiaa

Kuitulan tutkimuksien mukaan Säisän suvun vanhin tunnettu edustaja on Olli Henrikinpoika Säisä, joka mainitaan ensimmäisen kerran papinmaksujen kymmenysluettelossa 1626 talollisena tuolloiseen Limingan suurpitäjään kuuluneen Tyrnävän kappelikunnan Ängeslevän kylässä. Tuolloin hän maksoi veroja 40 kappaa ruista ja 20 kappaa ohraa. Pohjanmaan jalkaväkirykmentin ruodutusluettelossa vuonna 1627 mainitaan Ollin iäksi 70 vuotta eli kyseisten luetteloiden ikäarviot huomioon ottaen hän oli syntynyt kaiketi noin 1550-luvun loppupuolella. Olli Henrikinpojan isännöimä Säisän tila oli yksi Ängeslevän varakkaimmista taloista. Esimerkiksi vuonna 1622 Olli oli yksi niistä kolmesta ängesleväläisestä isännästä, joilla oli tilallaan yli 20 lammasta, ja vuoden 1633 maakirjassa Säisä mainitaan kylän ainoana koko manttaalin suuruisena tilana.

Olli Henrikinpoika Säisä kuoli kaiketi vuoden 1637 alkupuolella, sillä kyseisen vuoden Limingan kesäkäräjillä hänen poikansa Matti pyysi oikeudelta puolueettomia miehiä tutkimaan ja toimittamaan hänen ja veljiensä välinen perintöoikeus. Kyseiseen tehtävään määrättiin liminkalaiset Heikki Matinpoika ja Hannu Ollinpoika.

Olli Henrikinpojalla tunnetaan olleen neljä poikaa, Matti, Olli, Erkki ja Tuomas, joista jälkimmäisen vaiheita ei ole pystytty selvittämään. Pojista Matti ja Erkki jakoivat isänsä hallinnoiman tilan ja näin Ängeslevällä syntyi kaksi vierekkäistä Säisä-nimeä kantanutta tilaa, jotka lähdeaineistossa yleensä erotellaan vain numeroilla yksi ja kaksi. Veljeksistä Olli perusti oman tilan, joka sai nimen Vuoti. Nimi saattanee viitata siihen, että hänen oikea kutsumanimensä on ollut aikanaan Uoti. Tuohon aikaan Tyrnävällä oli jo kaksi muuta Vuotin eli Vuotilan tilaa, joten myöhemmin Ollin perustaman tilan nimeksi vakiintui Säisävuoti. Hieman epävarmaa on, miten hän tilan perusti. Vaikka tietoa perintöoikeudesta käy Limingan käräjiltä vuodelta 1637 ilmi, ei perinnöstä syntynyt kaiketi mitään riitaa, koska asia ei näytä olleen uudelleen käräjillä esillä, ja tämän vuoksi ei tiedetä, lohkaistiinko Ollille esimerkiksi kappale tai niittypalsta isänperintönä Säisän kantatilasta.

Kaikki 1600-luvulla eläneen Säisät olivat näiden kolmen veljeksen jälkeläisiä ja keskenään siis sukua. Vuosisadan taitteessa tiloilla tapahtuu eräitä isäntävaihdoksia, kaiketi isoonvihaan liittyen, ja ainakin nykyisten tutkimusteni perusteella on vaikea sanoa, olivatko kaikki 1700-luvun alussa eri Säisien tilojen isäntinä mainitut henkilöt sukua alkuperäiselle Tyrnävän Säisän suvulle. Mainittujen Ollin ja Erkin hallinnoimat Säisän tilat menivät kaiketi sekä virkamiehiltä että tilojen asukkailta sekaisin, sillä toiselle tilalle alkoi vakiintua käyttöön ainakin rinnakkaisnimenä Matinolli, joka on suora johdannainen tilan isäntänä toimineesta edellä mainitun Matin pojasta Olli Matinpoika Säisästä.

Säisävuodin sukuhaara sammui suurimmaksi osaksi Tyrnävällä mieskantaisena ilmeisesti 1700-luvun loppupuolella ja mahdollisesti viimeinen Säisävuoti-nimeä kantanut mies kuoli Tyrnävällä kerjäläisenä vuonna 1826. Mainittujen kahden Säisän tilan asukkaiden jälkeläisiä eli Tyrnävällä ainakin 1700-luvun puolen välin jälkeen ja mahdollisesti mainitun Erkin jälkeläisiä ovat nykyiset niin kutsutut Nivalan Säisät, jotka polveutuvat Temmeksellä vuonna 1775 kuolleesta ruotusotamies Iisakki Iisakinpoika Säisästä, joka käytti aikanaan sotilasnimeä Hielte, ja jonka pojanpoika myöhemmin kulkeutui Rantsilaan.

Isoviha oli osa Suurta Pohjan sotaa, joka käytiin Ruotsin ja sen vastaisen liittouman välillä. Myös Tyrnävän Säisät joutuivat osallisiksi sodan aikana venäläisten tekemistä julmuuksista. Esimerkiksi Olli Säisän eli Vuodin perheen kohtalo selviää Limingassa huhtikuussa 1723 isonvihan aikaisten tapahtumien selvittelyjen vuoksi istutuilta ylimääräisiltä käräjiltä. Oikeuden eteen astui tuolloin Juho Juhonpoika Suutari, joka oli vuotta aikaisemmin pidetyillä käräjillä pyytänyt selvitystä ja arviointia Säisän eli Vuodin neljäosamanttaalin perintötilasta. Tehtävään oli määrätty ängesleväläiset lautamiehet Perttu Siira ja Erkki Tihinen. Lisäksi arviointiin näyttää ottaneen osaa myös Limingan pitäjänkirjuri Sakarias Scheidenburg. 1722 käräjillä ei syytä tarkemmin ilmoitettu, mutta vuotta myöhemmin ylimääräisillä käräjillä se tulee esille.

Käräjillä Juho Suutari kertoo Säisän eli Vuodin tilan aiemman asukkaan Olli Säisän tuleen tuntemattoman, erittelemättä tätä viholliseksi tai venäläiseksi, kuolleeksi lyömäksi vuonna 1715 ja jatkaa toteamalla, että hän itse oli naimisissa tämän surmatun Ollin Valpuri-nimisen tyttären kanssa ja on vaimonsa kautta mainitun perintötilan perillinen. Juhon sanotaan pyytäneen arviota itsensä ja kälynsä eli puolisonsa kahden sisaren Marketan ja Marian välillä. Vihollisen mainitaan vieneen heidät ja heidän veljensä Matin, Jussin ja Ollin vankeuteen Venäjälle isänsä murhan jälkeen. Käräjillä poikien mainitaan olevan edelleen vankeudessa, mistä tyttäret olivat päässeet vähää aiemmin pakenemaan. Kaikki tiedot viittaavat siihen, ettei nämä kolme Säisän veljestä palanneet koskaan takaisin synnyinseudulleen. Tuomiokirjassa on tämän jälkeen liitteenä lautamiesten Säisän eli Vuodin tilasta toimittama arvio, jossa luetellaan muun muassa kaikki tilan rakennuksen arvoineen. Mainittakoon, että tilalla oli useita rakennuksia lasisilla ikkunoilla varustetun päärakennuksen lisäksi, kuten hollitupaa ja ikivanhaksi määriteltyä saunaa.

Myöhemmästä Säisän suvun historiasta mainittakoon, että Antti Jaakonpoika Kaakinen eli Säisä osti kesäkuussa 1737 Paltamon Paltaniemen kylästä Huovilan perintötilan henkikirjoittaja Matias Strömmeriltä 800 kuparitaalarin kauppahinnasta ja muutti sinne vaimonsa Julianan ja lastensa kanssa vielä saman vuoden aikana. Antti mainitaan henkikirjoissa Huovilan tilan isäntänä aina vuoteen 1747 saakka, jonka jälkeen tilan isännäksi on merkitty hänen poikansa Matti. Antti kuoli vuonna 1751, jolloin hänen mainitaan käyttäneen sukunimeä Mankinen. Paltamon henkikirjojen perusteella Antti ei asunut vuosina 1747-1751 enää Huovilassa, vaan jossain muualla, mikä paikka ei ainakaan vielä ole tutkimuksissa tarkemmin selvinnyt. Paltamon puutteellisesti pidettyjen kirkonkirjojen perusteella Antti saattoi asua vaimonsa kanssa viimeiset vuodet Paltamon Koutaniemen kylässä. Mankinen-nimen liittyminen Säisän sukuun on vielä edelleen täydellisen avoinna, mutta mainittakoon Tyrnävällä eläneen 1700-luvun alussa muun muassa Nisius Mankinen -niminen mies ja Temmeksellä sijainneen Mankilan eli Mankisen tila. Koko Pohjanmaata ajatellen Mankinen-nimeä esiintyy runsaasti ja kaikkien nimeä kantaneiden henkilöiden sukulaisuussuhteita on vaikea arvioida ilman tarkempia tutkimuksia.

Antin jälkeläisten, eli Iisalmessa, Vieremällä ja Kiuruvedellä vaikuttaneiden niin kutsuttujen Savon Säisien, vaiheet on jo kauan olleet melko hyvin tiedossa edesmenneen sukututkija Marketta Korhosen aikanaan tekemien tutkimusten ansioista. Mikko Kuitulaa ennen Säisän suvun tutkijat eivät ole kuitenkaan kiinnittäneet paljoa huomiota Antin Tyrnävällä oleskeluun ja mitä Tyrnävän lähteet saattaisivat hänestä kertoa. Omissa tutkimuksissaan Marketta Korhonen ei päässyt tietämään Antin vanhempia, vanhempaa Säisän sukua Tyrnävällä 1600-luvulla eikä kaiketi sitäkään, että Antilla oli myös veli nimeltä Jaakko Jaakonpoika, jonka kanssa hän asui Tyrnävällä Säisän tilaa.

Aiemmissa tutkimuksissani Kuitula on tullut siihen tulokseen, että, Antti ja Jaakko polveutuivat Tyrnävän Säisän suvusta ja että heidän vanhempansa olisivat olleet Jaakko Ollinpoika Säisä ja hänen vaimonsa Liisa. Erään rippikirjan sivulla näkyy sekä Jaakko Ollinpoika että hänellä poika Antti, joka ajallisesti katsottuna olisi syntynyt tuntemamme Antti Jaakonpoika Säisän kanssa samoihin aikoihin. Myöhemmin Kuitula on käynyt läpi Pohjois-Pohjanmaan tuomiokunnan käräjiä ja Limingan käräjiltä 1723 löytyi mielenkiintoinen käsitelty asia. Käräjillä nimittäin mainitaan, että vuoden 1722 maaliskuussa oli Sipi Ollinpoika myynyt hänen omistamansa Säisän neljäsosamanttaalin perintötilan Ängeslevän kylästä 335 kuparitaalerin hinnasta Jaakko Kaakiselle ja kauppa kuulutettiin valituksitta.

Mainittakoon, että myös Antin yhteydessä mainitaan sukunimi Kaakinen kerran, kun hän vuonna 1728 avioitui Oulunsalossa Raumalan tilan tyttären Juliana Pelttarin kanssa. Näyttäisi siis siltä, että veljekset Antti ja Jaakko eivät olleetkaan syntyperäisin Säisän sukua, vaan saivat Ängeslevän Säisän tilan haltuunsa kaupan kautta ja kantoivat nimeä Kaakinen. Varmaksi minä ainakaan en tätä vielä vannoisi, sillä kaikkia lähteitä ei vielä ole käyty läpi. Myös muut Säisän tilat näyttävät vaihtaneen isonvihan jälkeen omistajia, sillä erään Taneli Säisän ja erään Tuomas Toppisen jälkeläisten välille syntyi riita Säisän tilan kaupasta vuonna 1723.

Antti Jaakonpoika Säisän veljellä Jaakolla ja tämän vaimolla Elinalla oli kaikkiaan kuusi lasta, joista kaksi nuorimmaista Paavo ja Jaakko muuttivat setänsä Antin luokse Paltamoon, ottivat käyttöön myös sukunimen Mankinen ja avioituivat paikallisten Mustosten sisarusten kanssa. Veljeksistä vanhin isänsä kaima Jaakko peri Säisän tilan ja jäi asumaan Tyrnävälle. Suku asui Säisän tilaa vuoteen 1823, jolloin sen osti Jaakon ja Elinan tyttären Britan lapsenlapsi Juho Antinpoika Siira, siis pikkuserkku. Hänen jälkeensä tila periytyi hänen ainoalle tyttärelleen Annalle ja tämän miehellä ja heiltä edelleen heidän ainoalle tyttärelleen Liisalle puolisoineen. Heistä polveutuvat nykyiset Tyrnävän Säisät ja Matinollit.

Säisän suvun tutkimus ei ole vielä valmis, vaan suvun historian voi sanoa vasta nyt alkaneen aueta 1600- ja 1700-luvulta alkaen Mikko Kuitulan tutkimuksien myötä. Lisää Säisän suvun historiasta voi tiedustella mainitulta sukututkijalta.

Yllä oleva teksti Säisän suvun historiasta perustuu sukututkija Mikko Kuitulan Säisien sukutapaamisissa vuosina 2014 ja 2016 pitämiin luentoihin suvun historiasta.